Tuesday, 21 December 2010

Joulu ja aikuistuminen

Vuosi 2010 on ollut mun kohdalla todellakin sellainen vuosi, että oon kasvanu jotenkin henkisesti mielestäni todella paljon. Täytin tammikuussa 17 vuotta, joten pikkuhiljaa onkin ollut hyvä aikuistua. Teinivuodet alkaa vähitellen jäädä taakse, aloitin autokoulun, opin tekemään spagettia ja muuta tuollaista pientä itsenäistymistä. Mutta tänään jotenkin tuli todellakin isku vasten kasvoja siitä, että oon aikuistumassa.

Joulu. Lapsuudessa joulu tarkoitti kivoja tv-ohjelmia aamuvarhaiselta, perheen yhdessä oloa, jouluruokia, paljon kivoja lahjoja ja joululauluja. Joulu oli rento hetki arjen välissä, jolloin sai vaan olla ja nauttia. Mutta nyt tajusin, että vanhetessa joulu onkin yksi maailman suurimmista stressin aiheuttajista. Olen tietty tiennyt ennenkin, että vanhempana se stressaa, mutta nyt pääsin kokemaan stressiä itse. Tänään kävin etsimässä joululahjoja perheelleni todella pienellä budjetilla, ja kuten voi aavistaa ei haku tuottanut muuta kuin tuskanhikeä ja panikointia. 20 euroa rahaa on todella vähän, jos se pitäisi jakaa kolmen ihmisen kesken. Kaikille haluaisi ostaa parasta, mutta ei tolla rahalla paljon mitään saa. Jos jotain kivaa löysi, se olikin niin kallista, että muut olisivat jääneet ilman lahjoja.

Lahjojen ostamisessa voi monessa kohtaa saada itsensä tuntemaan paskaksi hepuksi - jos ei tiedä yhtään, mitä hankkisi, ei tunne läheisiään tarpeeksi hyvin. Jos ei ole tarpeeksi rahaa, on ollut itsekäs, kun ei ole säästänyt lahjoja varten enempää rahaa.

Lisäksi jouluna talon pitäisi olla täysin siisti, pitäisi tehdä hirveästi ruokaa, pitäisi nähdä kaikkia sukulaisia... Tämä puuhan määrähän saa kenet tahansa hermoheikoksi! Meillä kun on vielä iso sukukin, ja jokavuotiseen jouluperinteeseen kuuluu käydä kahtena päivänä eri sukulaisten luona. Itse en koe sukua kovinkaan tärkeäksi, koska näen sukulaisiani ehkä yksi tai kaksi kertaa vuodessa, ja lähinnä ahdistun ajatuksesta, että minua pommitetaan kysymyksillä, kuten miten koulu menee tai onko mulla seurustelukumppania. Siinä pitäisi sitten jotenkin vääntää tekohymyä ja vaikuttaa positiiviselta, vaikka olisi kuinka huonosti mennyt, koska en halua että kaikki saisivat tietää, kuinka paljon epäonnistumisia munki kohdalla on ollu, niinku puolitutuille ei yleensäkään halua paljastaa.

Joissakin maissa, kuten Japanissa, joulu ei ole perhejuhla, vaan rakastavaisten juhla. Itsekkin pitäisin joulusta varmasti enemmän niin. Olenkin aika varma, että kun pääsen muuttamaan omaan kotiin, en halua viettää joulua stressaten. Haluan silloin taas sen rennon ja hyväntuulisen joulun, jolloin ei tarvitse kiirehtiä mihinkään. Täällä vanhempien luona kun patistetaan koko ajan tekemään jotain. Toivotaan kumminkin, että vaikka nyt onkin noin miljardi velvollisuutta joulun takia, onnistun kumminkin aattona ja päivänä nauttimaan joulun taiasta!

No comments:

Post a Comment

Feel free to write anything here! I'd really love to hear your opinions and stuff, but remember to behave. ☆*・゜゚・*\(◕ヮ◕)/*・゜゚・*☆